Olen alkanut kotiutua tänne jo sen verran hyvin, ettei mitään suurempia kommelluksia ole enään ollut. Lehmät ja hevoset ovat minulle suurimmaksi osaksi pelkkää ilmaa ja kissojen kanssa olen yrittänyt jo monta kertaa leikkiäkin. Esitän niille leikkiinkutsu "kumarruksen" ja haukun. Monesti ne sähähtävät, lyövät tassulla ja lähtevätkin juoksemaan. Ja minä voin rynnätä niiden perään. Jippii! Hippaleikki! Ihmiset vain aina keskeyttävät ikävästi leikin ja komentavat lopettamaan kissojen kiusaamisen. Minkä ihmeen kiusaamisen? Leikkiähän se vain on. Ainakin minusta......

Minut on nyt ilmoitettu Olulun kansainväliseen koiranäyttelyyn. Minä en ole mikään näyttelykoira. Olen aito juoksijasukuinen greyhound, ja inhoan ohutta näyttelyremmiä kaulassani ja kehän ympäri juoksemista. Silti minäkin joudun toisinaan emännän päähänpistoista näyttelyyn. Ja seuraavaksi siis Ouluun.

Emäntä koittaa kovasti opettaa minua pitämään näyttelyremmistä ja esiintymisestä. Ja ihan hauskaa meillä on ollutkin. Ensin vähän ravataan ja seistään ryhdikkäänä "näyttely asennossa" ja kun olen ollut nätisti, saan leikkiä emännän kanssa hurjaa vetoleikkiä lempilelullani. Jos ollaan ulkona, pääsen vielä vapaaksikin juoksemaan. Näyttelytreeni on siis hinta hauskasta leikistä. Sopiihan sekin.