Viime lauantaina alkoi tapahtua. Emäntä pakkasi heti aamupäivästä reppuun minulle tuttuja tavaroita; minun sadeviitan, lelun, makupaloja (njam) ja sen valkoisen ikävän tuntuisen, ohuen remmin joka kaulassa tepastellassa tulee kuitenkin kovasti kehuja ja nameja. Oltiin kuulemma menossa mätsäriin.

Menimme sinne suurella autolla, jonne mahtui myös kaksi häkkiä (joissa oli koirat) sekä naapurin uros lapinkoira. Eräs koira haukkui minulle kovasti hampaat irvessä. onneksi se laitettiin matkan ajaksi häkkiin, eikä minun tarvinnut olla sen kanssa missään tekemisissä autossa, eikä perilläkään. Minua meinaan pelotti se pikkuisen.

Mätsärissä oli paljon erilaisia koiria ja hajuja. Otimme pari harjoituskierrosa kehänlaidalla ja palkkioksi sain leikkiä lelulla. Se olikin oikein hauskaa. Mutta myöhemmin se ei enään huvittanut minua lainkaan. Onneksi emännän taskusta löytyi kuitenkin nameja. Niiden kanssa jaksoin hieman paremmin. Mätsärissä on suurimmaksi osaksi pelkkää odottelua. Minut jätettiin odottelemaan autoon ja otettiin sieltä pois vasta kun oli meidän kehä vuoro.

Kilpailin kauneudesta suurta leonberginkoiraa vastaan. Olimme todella erityyppinen pari, mutta leonbergi vei voiton kauniilla liikkeillään. (eikä minunkaan liikkumisessa kuulemma vikaa ollut) Tämän jälkeen siirryimme pientenkoirien kehänlaidalle, jossa ihmiset seurasivat kilpailun kulkua (kehässä oli pari tuttua koiraa). Minua kiinnosti lähinnä koirat kehän ulkopuolella. Odottaminen on turhauttavaa. Välillä koitin haukkua hommaan hieman vauhtia.

Sitten lopulta huudettiin sinisen nauhan saaneet koirat kehään. Minä ravasin taas niin kauniisti kun osasin ja seisoin maltillisesti ja ryhdikkäästi kun niin piti tehdä. Ja niin sitten valittiin suuresta koira määrästä neljä parasta, jotka sijoittuisivat. Minä olin yksi niistä.

Hieman lisää kehän ympäri ravaamista ja meidät asetettiin paremmuus järjestykseen. Minut valittiin ensimmäisenä. Olin neljäs. Naapurin uros lapinkoira oli kolmas ja kahta muuta en valitettavasti muistakaan. Minä sain palkinnoksi luun ja vihreän ruusukkeen. Emäntä oli hirmu ylpeä minusta ja ruusukkeestani. En ymmärrä. Se luu oli paljon mukavampi.

Näin sitä tuli taas vietettyä yksi päivä, tehden hölmöjä jutuja ihmisten mieliksi. Onneksi suurimmaksi osaksi saan tehdä niitä asioita joista eniten nautin; eli syödä, nukkua ja juosta.