Loukkasin pentuna vasemman takajalkani kinnernivelen kohdalta. Se murtui kun vääntyi lumihangessa. Pienen pennun luut olivat kuulemma vielä niin pehmeät että siinä missä aikuiselta koiralta olisi mennyt jänne, niin minulta murtui luu. Jalkani leikattiin ja jouduin pitämään melkein koko jalkani pituista, paksua tukisidettä kuukausia

Mutta olenpas minä huonotapainen. Tämä on vasta ensimmäinen merkintäni ja heti aloitan ikävillä muistoilla ja sen kummemmin esittäytymättä. Olen siis englanninvinttikoira tyttö(greyhound on useammin käytetty rotunimike meistä) nimeltäni Bye Bye Birdie. Tuttujen kesken vain Pimu. Olen kotoisin Fireline kennelistä jossa kasvatetaan juoksija sukuisia greyhoundeja. Meistä greyhoundeista on nimittäin kaksi toisistaan täysin eroavaa linjaa; näyttelylinjaiset ja juoksijalinjaiset. Näyttelylinjaiset siis menestyvät näyttelyissä ja me juoksijat radalla. Mutta ei oikeastaan koskaan toisinpäin. Sukutauluuni voitte tutustua täällä: http://www.greyhound-data.com/d?i=697187

Minä synnyin 20.9.2003. Viime kesänä olin siis vielä liian nuori kilpailemaan ja treenaaman vinttikoira radalla, joten varsinanen harjoittelu on alkanut vasta tänä keväänä. Ensin opeteltiin kasvattajan luona lähtökoppiin menoa ja sieltä lähtemistä, sitten täällä Tampereen radalla kaarteiden juoksemista mikä osoittautui minulle hankalaksi. Nyt alkaa olla loppu kesää eikä minulla vieläkään ole kilpailuun tarvittavaa kilpailukirjaa, sillä en ole läpäissyt edes soolokoe juoksua. Aikani on liian huono. kaksi sekunttia pois ja soolo menee läpi.

Ja tässähän se ongelma onkin. Kaarre juoksu on minulle hyvin vaikeaa. Tässä vaiheessa kesää, kun jo hallitsen rata touhun perusteet, ei kaarteessa juoksun kuuluisi olla näin vaikeaa. Edessä on siis fysioterapeutille meno. Minulla saattaa kuulemma olla jotain ongelmia lihaksissa tai kenties liikkumisessa muuten johtuen pentuna sattuneesta onnettomuudesta.

Kun nyt aloitan elämäni kuvaamisen vasta vuoden ja 10kk iässä, on jo ehtinyt tapahtua niin paljon etten kaikkea ala nyt selostamaan, mutta kerron toki menneestäkin aina ohimennen kun on tarvetta.

Viihtykää siis sivuillani.